Kazakstanin vihreä kulta olisi paremmin hyödynnettävissä
Kuvituskuva: Viktor Hesse/Unsplash.
Metsäsektori voi saada tulevina vuosina vauhtia puunjalostusteollisuuden kasvusta.
Teksti Patrik Saarto
Kazakstan tunnetaan luonnonvaroistaan, mutta niiden joukkoon luetaan harvemmin puuta. Maan pohjois- ja itäosissa kasvaa metsää, jonka talouskäytössä piilee vielä käyttämätöntä potentiaalia.
Metsät kattavat viisi prosenttia Kazakstanin pinta-alasta ja ovat laajuudeltaan noin 13 miljoonaa hehtaaria. Vertailun vuoksi, Suomessa on metsää 23 miljoonaa hehtaaria, mikä on 75 prosenttia pinta-alasta. Suomessa hakataan teollisuuden tarpeisiin vuosittain 65-75 miljoonaa kuutiota metsää, mutta Kazakstanissa hakkuupotentiaalia on vain 2,5 miljoonaa kuutiota.
Kazakstanin luvut kertovat toisaalta sektorin pienestä merkityksestä, toisaalta suuresta potentiaalista.
– Hakkuiden määrä on kasvanut viimeisten 10 vuoden tarkastelujaksolla. Se viittaa siihen, että metsän kehitys on mennyt eteenpäin, olemassa oleva metsä tarjoaa enemmän hakkuumahdollisuutta, sanoo Metsäteollisuus ry:n kansainvälisen kaupan päällikkö Timo Tolonen.
Metsäsektori on Kazakstanissa kehittämisvaiheessa, sanoo myös vaneriteollisuuden laitetoimittaja Plytecin myyntijohtaja Mikko Pylsy.
– Pitkään aikaan metsäsektoriin ja puunjalostusteollisuuteen ei kiinnitetty riittävästi huomiota hallituksien kehitysohjelmissa, toisin kun öljy-, kaasu- tai kaivosteollisuuteen. Viime vuosina tilanne on lähtenyt muuttumaan sekä maan hallituksen että yrittäjien puolelta, Pylsy kertoo EastChamille.
Keskeinen ero Suomen ja Kazakstanin välillä on se, että Suomi on havupuuvaltainen toimija, kun taas Kazakstanin metsät ovat lehtipuupainotteisia. Metsät tarjoavat esimerkiksi koivua ja haapaa. Suomessa koivukuitua korjataan lähinnä muiden hakkuiden ohessa.
Puulajijakaumasta Kazakstanin metsäteollisuuden tämänhetkinen pienuus ei kuitenkaan ole kiinni, vaan haaste tulee viime kädessä puuta jalostavan teollisuuden vähäisyydestä tai puutteesta. Sen kehittäminen kasvattaisi myös omista metsistä saatavaa arvonlisää.
Haaste tulee puuta jalostavan teollisuuden vähäisyydestä.
– Raaka-aineresurssit ovat suhteellisen rajalliset. Toisaalta tämä antaa edellytykset nimenomaan niin sanotulle ”pitkälle” puunjalostukselle, jolloin jokaiselle kaadetulle puulle saadaan mahdollisimman iso lisäarvo, Pylsy hahmottelee.
Tukkikaupan arvo Kazakstanissa on kasvanut 11-15 prosenttia vuosittain. Kaupan arvo oli vuonna 2022 534 miljoonaa euroa, mutta siitä 84 prosenttia oli tuontia Venäjältä. Kazakstanilaisen arvion mukaan kotimainen hakkuupotentiaali olisi nostettavissa 4,5 miljoonaan kuutioon. Vuonna 2023 laaditussa biodiversiteettisuunnitelmassa tavoitellaan puun tuonnin vähentämistä ja oman tuotannon lisäämistä 3-5 kertaa nykyistä suuremmaksi.
Kehitystyö alkaa metsistä
Kazakstanissa koko metsäteollisuuden ketju on yhä taimiasteella. Hakkuut toteutetaan usein miesprikaatein, eikä käytettävissä ole suomalaisittain tavanomaisia metsäautoteitä. Puuta jalostetaan teknologialla, joka on usein modernisoinnin tarpeessa.
– Meillä sykli menee taimikon hoitojen ja harvennushakkuiden kautta päätehakkuisiin. Kazakstanissa päätehakkuut ovat se vallitseva muoto. Ajattelu harventamiseen ei ole niin vallitseva kuin meillä täällä pohjoisissa metsätalousmaissa, Tolonen sanoo.
Kazakstanissa metsät omistaa pitkälti valtio ja niihin myönnetään hakkuuoikeuksia. Malli johtaa usein siihen, että metsän hoitoon ja uudistamiseen liittyvät velvoitteet toteutuvat suhteessa hakkuuoikeuksien pituuteen. Lyhyillä oikeuksilla korostuvat taloudelliset realiteetit, eli metsä laitetaan vain poikki, pinoon ja myyntiin.
Kazakstanin 13 miljoonasta hehtaarista valtion talousmetsää on 7,2 miljoonaa hehtaaria, ja siitä noin viidennes, 1,4 miljoonaa hehtaaria, on tällä hetkellä yksityisten, paikallisten tuottajien käytössä. Markkinoilla on noin 70 toimijaa. Kazakstan on tunnistanut tarpeen kasvattaa yksityistä metsänomistusta ja laajentaa metsäsektorin vientiä uusille markkinoille.
Kazakstanissa on ollut esillä tavoite istuttaa jopa kaksi miljardia puuta vuoteen 2027 mennessä metsien kasvattamiseksi. Tolosen arvion mukaan istutusmäärät ovat metsätalouden kokoon nähden varsin kunnianhimoisia.
Pakotteet ovat arkea metsäsektorillakin
Venäjän hyökkäyssodan seurauksena asetetut talouspakotteet ovat vaikuttaneet välillisesti myös Kazakstanin metsäsektoriin. Venäläistä koivuvaneria on vuotanut EU-markkinoille kiertoreittiä pakotteiden vastaisesti.
– Meillä on ollut reilu puolitoista vuotta agendalla erityisesti venäläisen koivuvanerin kulkeutuminen Kazakstanin ja Turkin kautta Euroopan markkinalle, Tolonen kertoo.
Euroopan unionin komission tutkimuksen mukaan koivuvanerin tuonti kyseisistä maista ylittää niiden oman tuotannon määrän, mikä paljastaa vanerin alkuperän olevan muualla. Ennen Venäjän hyökkäyssodan alkamista noin 80 prosenttia maailman koivuvanerista tuotettiin Venäjällä, Valko-Venäjällä ja Ukrainassa.
Venäjän lisäksi Kazakstan on tuonut metsäteollisuuden tuotteita juuri Valko-Venäjältä ja Ukrainasta sekä Kiinasta. Puunjalostustuotteiden tuonti on sisältänyt lastu- ja kuitulevyjä, sahatavaraa sekä laminoitua vaneria. Kazakstanin vienti on ollut vähäisempää ja kohdistui aiemmin pääasiassa Uzbekistaniin ja Tadžikistaniin. Vuoden 2022 jälkeen monien EU-maiden, kuten Puolan, Saksan ja Baltian maiden osuus viennistä lähti kasvuun.
Vastauksena koivuvaneriongelmaan EU laajensi vuodelta 2021 peräisin olevia venäläisen koivuvanerin polkumyyntitulleja koskemaan myös Kazakstania ja Turkkia takautuvasti elokuusta 2023 alkaen. Tämän jälkeen koivuvanerin tuonti kyseisistä maista EU-markkinoille on vähentynyt, mutta esimerkiksi Georgiasta kääntynyt kasvuun.
Entä jos Kazakstanin vaneriteollisuus käyttää venäläistä koivua raaka-aineenaan? Pylsyn mukaan tässä tullaan ensimmäisenä kustannuskysymyksiin. Vanerin valmistuksen kannattavuus on sidoksissa raaka-aineen hintaan ja saatavuuteen.
– Jos ja kun vaneritehdas saa koivutukkia lähimetsistä, niin koivun tuonti kaukaa rajan takaa ei ole välttämättä yhtä houkuttavaa ja kannattavaa, Pylsy sanoo.
Toiseksi venäläinen raaka-aine kohottaisi kazakstanilaisen valmistajan pakoteriskejä. Pakoteasiantuntija, Solid Plan Consultingin toimitusjohtaja Aleksi Pursiainen muistuttaa, että EU:n tuontipakotteet koskevat puutuotteidenkin osalta vain sellaisia tuotteita, joiden alkuperämaa on Venäjä tai jotka on viety Venäjältä. Se, missä vaiheessa raaka-aineen jalostusketjua alkuperämaa katsotaan vaihtuneeksi, ei kuitenkaan ole yksinkertaista.
Pursiainen viittaa EU:n tuomioistuimen tuoreeseen Myanmar-pakotteita koskevaan ennakkoratkaisuun, jossa myanmarilaisen tiikkitukin karsiminen, kuoriminen tai sahaus levyiksi Taiwanissa ei muuttanut niiden alkuperää, mutta jatkojalostus määrämittaisiksi, laivanrakennukseen soveltuviksi laudoiksi teki tuotteista taiwanilaisia.
– Eurooppalaiset toimijat eivät tietenkään saa harjoittaa sellaista toimintaa, jossa he itse ostaisivat puuta Venäjältä ja jalostaisivat sitä kolmannessa maassa, eivätkä he liioin saa osallistua tällaiseen toimintaan esimerkiksi neuvomalla, rahoittamalla tai järjestelemällä venäläisen puun hankintaa koskevia kauppoja, Pursiainen tähdentää.
Yleisesti puunjalostusteollisuuden laitteiden ja varaosien vientiin Kazakstaniin kohdistuu samat riskit ja velvoitteet kuin monella muullakin sektorilla. Suuri osa alan tuotantolaitteista ja varaosista on vientikiellossa Venäjälle, samoin kuin laitteiden asentamiseen ja käyttämiseen tarvittava tietotaito.
– Kaikkien näiden vienti Kazakstanissa käytettäväksi on täysin sallittua, mutta viejän täytyy varmistua siitä, että tuotteet ja osaaminen eivät päädy kiertoteitse Venäjällä käytettäväksi, Pursiainen sanoo.
Viejän on myös varmistuttava siitä, että asiakkaan omistajiin ei lukeudu pakotteiden kohteena olevia venäläistoimijoita tai muita oikeudellisista tai eettisistä syistä ongelmallisia taustatahoja, Pursiainen muistuttaa.
Suomalainen metsäosaaminen kiinnostaa
Suomen metsäteollisuuden vienti Kazakstaniin on ollut viime vuosina 13-15 miljoonan euron luokkaa, mikä on noin prosentin kymmenys koko suomalaisen metsäteollisuuden viennistä. Kazakstaniin on viety pääasiassa paperia, kartonkia ja huonekaluja.
Metsäsektorin yritykset ovat kartoittaneet uusia liiketoimintamahdollisuuksia metsäfoorumissa syksyllä 2023 sekä Suomen ja Kazakstanin välisen talouskomission kokouksessa keväällä 2024. EastCham on tunnistanut liiketoimintamahdollisuuksia jalostusteknologian ja metsienhoidon kaluston saralla sekä alan koulutuksessa.
Tolosen mukaan paperin viennissä voisi olla kasvupotentiaalia, mutta logistiikka on Venäjän hyökkäyssodan jälkeen mennyt uusiksi. Vastuuta ja riskejä kuljetuksen järjestämisestä on siirretty paperikaupassa enemmän ostajalle.
Suomalaista korjuuteknologiaa ei Kazakstaniin viety niin sanotusti hyvinä aikoinakaan, joten sen osalta potentiaalia on vaikea arvioida. Jalostusteknologiassa voisi olla parempi potentiaali, mutta myös kovempi kansainvälinen kilpailu.
– Jos lähtee sieltä Kazakstanin kiinnostuksesta, niin he ovat nimenomaan kiinnostuneita tällaisesta metsän uudistamiseen liittyvästä tietotaidosta sekä teknologiasta. Yleensä näissä maissa taimitarhatuotanto on yksi sellainen, mitä usein kysytään ja meillä täällä se on hyvin hallinnassa, Tolonen kertoo.
”He ovat kiinnostuneita metsän uudistamiseen liittyvästä tietotaidosta.”
Myös metsien suojelu on yksi merkittävä osa-alue. Tolosen mukaan erityisesti metsäfoorumissa oli kiinnostusta metsäpalojen ennakkotorjuntaan suomalaisen teknologian avulla. Vientiyritysten haasteena on, että erilaisissa metsien valvontaan tarkoitetuissa sovelluksissa mennään äkkiä kaksikäyttötuotteiden ja korkeiden pakoteriskien puolelle.
Laitekysyntä lähtökuopissa
Plytecia kiinnostaa Kazakstanissa juuri maan oman vaneriteollisuuden kehitys. Maassa toimii tällä hetkellä kaksi vaneritehdasta ja markkinalle mahtuisi vielä 1-2 lisää. Myös puulevyjen ja huonekalujen tuotannossa on tilaa kehittyä.
Plytecilla ei ole ollut vielä Kazakstaniin vientiä, mutta kosketus markkinaan on jo otettu. Jos ja kun puunjalostusteollisuus lähtee kasvuun, kilpailutilannekin voi olla aluksi hyvin suotuisa. Kilpailijoita jalostusteknologiassa kuitenkin riittää, ennen kaikkea Suomessa ja Japanissa. Globaalisti erot syntyvät laitteiden laadussa ja ominaisuuksissa, ja suomalaiset tuotteet ovat tunnetusti sekä laadussa että hinnassa ylempää luokkaa.
– Me keskitymme koneidemme korkeaan automaatiotasoon ja olemme hyvin erilaisessa ”painoluokassa” monien muiden kiinalaisten tai brasilialaisten kilpailijoiden kanssa, jotka tarjoavat useimmiten vain yksinkertaisempaa ”halpamekanisointia”, Pylsy kuvailee.
Metsäteollisuus ry:lle Kazakstanin markkina näyttäytyy tässä vaiheessa ennen kaikkea seurantakohteena. Valtaosa Suomen viennistä suuntautuu Eurooppaan, Kiinaan ja Yhdysvaltoihin. Taloussuhteita Keski-Aasiaan vahvistetaan, kuten on linjattu Suomen hallitusohjelmassakin.
– Meidän jäsenyrityksemme seuraavat kehitystä ja ylipäätään sitä, mitä tässä koko geopoliittisessa tilanteessa tulee tapahtumaan, Tolonen sanoo.
Odotettavissa on, että metsäsektori ja puunjalostusteollisuus nytkähtävät Kazakstanissakin lähivuosina liikkeelle. Tällöin herää myös koneiden ja laitteiden kysyntä.
– Rohkeasti etsimään asiakkaita, vaikka paikallisille alan messuille tai EastChamin kautta, Pylsy suosittelee.