Kauppapolitiikan maailmanympärimatkaaja
Hanna Laurén johtaa kolmen hengen kauppapolitiikan tiimiä.
Mistä tällaisia superihmisiä tulee, kysyn itseltäni haastatellessani Elinkeinoelämän keskusliiton kauppapolitiikan johtajaa Hanna Laurénia. Laurén on kiertänyt maailmaa kansainvälisten suhteiden ja kaupan etujoukoissa ja suorittanut tämän pohjaksi useita tutkintoja. Virtaa tähän on varmasti antanut se sama räiskyvä reippaus, jolla Laurén kertoo vaiheistaan ja maailman menosta.
Teksti Patrik Saarto Kuva Elinkeinoelämän keskusliitto
Tämä superihminen tulee Suomen länsirannikolta. Laurén on syntynyt Vaasassa ja muuttanut perheen mukana isänsä työn perässä läntisessä Suomessa. Maailmankansalaisuuteen hän on kasvanut pienestä pitäen – isoisä työskenteli kauppasatamassa Lavansaaressa, isän veljet opiskelivat Saksassa ja siskokin muutti Sveitsiin. Niinpä Laurénkin otti ja lähti 15-vuotiaana yläasteen jälkeen Kokemäeltä Saksaan, Bad Segebergiin.
– Sanoin vanhemmille, että ihan vain kesäksi ratsastamaan kilpaa, mutten sitten palannutkaan, Laurén kertoo nauraen.
Lähtö Saksaan oli ensimmäinen askel tiellä, joka on luonut Laurénin syvän ja laajan asiantuntemuksen kansainvälisistä asioista. Olankohautuksella vanhemmat eivät Saksaan lähtöä sulattaneet, vaan maailmalle sai jäädä, jos menee kouluun. Niinpä yläasteella saksaa lukenut Laurén kävi Hampurissa kauppa-akatemiaa.
Vuosituhannen vaihteessa oli kuitenkin aika vaihtaa maata, mikä oli toinen tärkeä askel. Edessä oli Lontoo, alempi korkeakoulututkinto kansainvälisen lain parissa ja opiskelun ohessa työt Westminsterin parlamentissa. Tehtävänä oli seurata parlamentin keskusteluja ja toimittaa Hansard-lehdestä otteita eri paikkoihin. Opinnot jatkuivat maisterivaiheessa Wienissä, josta tie vei Geneveen EU-diplomaattiharjoittelijaksi ja lopulta takaisin Lontooseen – tekemään vielä yhden tutkinnon täysipäiväisen työn ohella konsulttitoimistossa. Siinä on aika monta tutkintoa yhdelle ihmiselle.
– Kauppa-akatemia, yksi alempi ja kaksi maisterintutkintoa, eli Wienistä ja Kentin yliopistosta. Minulla on Suomesta myös liikemiesten kauppaopistosta tutkinto. Tykkäsin opiskella, Laurén virnistää.
Wieniin tehdyssä maisterintutkinnossaan Laurén tutki, että jos asetetaan rinnakkain sitova ihmisoikeuspykälä ja kauppasopimus, niin kumpi niistä on vahvempi. Genevessä Laurén istui YK:n ihmisoikeusneuvostossa ja teki havaintoja, kuinka pelkällä puheoikeudella istuva katolinen kirkko käytti valtaa vaikuttamalla päätöksentekoon. Tämän johdosta toinen gradu koski katolisen kirkon vaikutusta EU:n perussopimuksiin.
– Yhteinen tekijä on se, että miten valtaa voidaan käyttää niin, että se näkyy kansainvälisessä laissa, miten pienet tekijät voivat käyttää valtaa kansainvälisissä sopimuksissa. Se leimaa minun uraani, olivat kyseessä sitten kauppasopimukset tai lentoliikennesopimukset, Laurén summaa.
”Antaa ajan kulua”
Ura ennen nykyistä tehtävää Elinkeinoelämän keskusliitossa on ollut yhtä vauhdikas kuin opiskeluvuodet. Tyttären syntymä vuonna 2006 toi Laurénin Suomeen, jossa Antti Kaikkonen palkkasi hänet. Pian Suomi jäi taas taakse, kun vuorossa oli EU:n komissio, ensin Brysselissä ja sitten Costa Ricassa ja Panamassa neuvottelemassa EU-Keski-Amerikka kauppasopimusta. Kun sopimukseen saatiin nimet alle, Laurén kävi taas Suomessa kääntymässä johtajatehtävissä konsulttiyhtiössä ja sitten kävi kutsu Finnairille.
– Se oli ihanaa aikaa olla Finnairilla. Oli suuren kasvun aika ja neuvoteltiin uusia lentoreittejä. Oli mielenkiintoista, kun kasvu vaati niin paljon valtiollisia neuvotteluja, Laurén kuvailee.
Finnairillakin Laurénilla oli apunaan oma tiimi, mutta etenkin Kiinaa ja Venäjää hän kertoo tehneensä kädet savessa. Näissä maissa hänen tuli vietettyä seitsemän vuoden aikana todella paljon aikaa. Neuvottelujen vastapainoksi Laurén päätti käydä joka reissulla syömässä hyvin ja harrastamassa kulttuuria.
Neuvotteluissa ja niiden ulkopuolella Laurén teki havainnon, että henkilökohtaisten suhteiden ja yhteisen vapaa-ajanvieton merkitys ei ole kadonnut mihinkään. Nuorempi polvi on Laurénin mukaan rennompaa ja ennakkoluulottomampaa, mutta taipuvainen myös kiirehtimään tapaamiset läpi keskittymättä niihin ja kumppaneihinsa kunnolla. Ihmissuhteissa tehokkuus ei ole välttämättä se, mihin kannattaa panostaa.
– Sanoisin kokemuksesta Venäjällä, että antaa ajan kulua. Joskus olemme seisseet viranomaisen oven takana monta tuntia pakkasessa odottamassa joulukassit kädessä. Ne voisi lähettää lähetillä, mutta sillä on ihan eri merkitys, kun siellä seisoo itse, Laurén sanoo.
”Sanoisin kokemuksesta Venäjällä, että antaa ajan kulua.”
Oikeiden kysymysten äärellä
Hanna Laurén on työskennellyt vuorotellen yksityisellä ja julkisella sektorilla, mutta nyt Elinkeinoelämän keskusliitossa hän on ensimmäistä kertaa kolmannella sektorilla. Takana on nyt ensimmäinen vuosi tehtävässä. Se on Laurénin mukaan kiteyttänyt entisestään sitä, kuinka tärkeää on pitää aina mielessä, kuka on asiakas. Asiakas ei ole Elinkeinoelämän keskusliitto, vaan kaikki ne tuhannet jäsenyritykset ja -järjestöt, jokainen omista lähtökohdistaan. Kun suurvaltasuhteet saavat uutisissa paljon ruutuaikaa, voi esille nousta kiivasta keskustelua herättävä ilmiöitä, jotka eivät kuitenkaan ole niitä yritysten kannalta oleellisimpia.
– Täytyy osata tunnistaa, mitkä näistä vaikuttavat yrityksiin, kertoa se ja saada yrityksiltä ymmärrystä siitä. Joskus yrityksille jää kaukaiseksi, miten jokin ilmiö käytännössä vaikuttaa yritystoimintaan ja siihen meidän täytyy aina osata vastata. Siinä itseään pitää koko ajan haastaa, Laurén kuvailee.
Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että vaikka jokin uusi EU-vastainen tulli vaikuttaisi Suomen kokonaisvientiin vain vähän, se voi olla yksittäisen yrityksen toiminnalle vakava muutos. Yritysjohtajaa ei lämmitä, jos edunvalvoja puhuu kansantalouden tasolla ja on tyytyväinen päästyään asiantuntijana ääneen. Ei myöskään pidä hyväksyä sitä, jos julkisessa keskustelussa yrityksille tokaistaan kevyesti, että vaihtakaa markkinaa, jos on vaikeaa. Se kun ei käy tosielämässä niin helposti.
– Venäjän-kaupassakin voi sanoa, että Venäjän-kaupan merkitys Suomelle kokonaisviennistä ja bruttokansantuotteesta on vähentynyt, mutta joillekin toimialoille ja yrityksille se on äärettömän tärkeä, Laurén huomauttaa.
Maailmantalous on tällä hetkellä murroskohdassa. Maailma odottaa elpymistä koronasta, mutta maat ja alueet lähtevät uuteen kasvuun eri asemista. Laurénin mukaan jos oikein yksinkertaistetaan, Eurooppa ja Yhdysvallat lähtevät takamatkalta suhteessa Aasiaan. Se ei ole automaattinen voitto Kiinalle, mutta Kiina on taloudellisesti vahvempi kuin olisi ilman globaalia koronakriisiä ollut. Samaan aikaan vapaan markkinatalouden puolestapuhujatkin ovat päästäneet takaovesta valtiokapitalismia sisään, kun valtiontukisääntöjä ja kilpailupolitiikkaa on löysätty.
Maailmantalous on murroskohdassa.
Uudessa tilanteessa piilee Laurénin mukaan myös mahdollisuus vahvistaa monenkeskisiä järjestöjä, kuten WTO:ta, johon Venäjä ja Kiinakin ovat jäseninä sitoutuneet. Juopaa maiden välillä luo kuitenkin Yhdysvaltojen ja Kiinan välinen Hanna Laurén valtataistelu, johon muidenkin maiden on reagoitava. Olisi syytä löytää yhteiset pelisäännöt esimerkiksi digitalisaatiolle, tietoturvalle ja päästöille.
Maat kipuilevat myös omien ongelmiensa kanssa. Yhdysvallat menetti paljon Donald Trumpin kaudella, Kiina jäi varjoihin koronarokotteissa. Venäjää taas varjostaa Laurénin mukaan epäonnistumisen pelko. Venäjä valitsee mieluummin vanhan ja tutun kuin ottaa kehitysaskelia tuntemattomaan, oli kyse sitten uusiutuvasta energiasta tai avoimuudesta rokotteissa. Tämä on hänestä harmi, sillä osaamista ja potentiaalia löytyisi.
Venäjän historiallinen kipupiste
Venäjän ja EU:n suhteet ovat saaneet viime vuosina yhä uusia kolhuja. Taustalla ei ole pelkästään erilaiset kriisit ja erimielisyydet, vaan ehkä jotakin syvempää. Venäjällä on ollut hankala asenne Euroopan komissioon, mutta ei niinkään yksittäisiin jäsenmaihin. Samaan aikaan jäsenmaiden, kuten Suomen, kauppapolitiikassa säännöt asettaa Euroopan komissio. Tätä ei ole ehkä Venäjällä täysin hyväksytty, Laurén arvioi.
Syy saattaa olla siinä, että Venäjän omat EU:n kaltaiset viiteryhmät, olivat ne sitten Neuvostoliitto, IVY tai Euraasian talousliitto, eivät ole kehittyneet vastaavalla tavalla. Mitä enemmän tämä tulee esiin, sitä aggressiivisemmin Venäjä käyttäytyy. Se tekee tilanteesta hankalan. EU:lle on tärkeintä säilyttää yhtenäisyys ja ennustettavuus kaikesta huolimatta.
– Venäjän pitää hyväksyä, että on Euroopan unioni, mutta toisaalta pitää ymmärtää, mihin kipeään kohtaan se aina potkaisee. En osaa sanoa, mikä tähän on ratkaisu, mutta minulla on hyvä diagnoosi, Laurén sanoo.
”En osaa sanoa, mikä tähän on ratkaisu, mutta minulla on hyvä diagnoosi.”
Isossa kuvassa muotoseikoista tulisi päästä yli. EU on Venäjän suurin kauppakumppani ja merkittävässä osassa siinä on murroksessa oleva energiasektori. Eurooppa kehittää uusiutuvaa energiaa ja akkuteknologiaa ja jos ongelmista ei päästä yli periaatteen vuoksi, Venäjä ei pääse tähän markkinaan kiinni. Venäjällä on myös osaamista digitalisaation saralla ja esimerkiksi Yandexille riittäisi markkinoita, jos maabrändikysymykset ja tietoturva-asiat olisivat sovittuna.
– Toivon, että jollain keinolla eurooppalaiset johtajat kävisivät Venäjän kanssa kulisseissa rehellistä dialogia tästä. Jonkinlainen pelisääntökeskustelu täytyy käydä, enkä tiedä, tarvitaanko siihen nyt ensin televisiokameroita, Laurén puntaroi.
Monia maita, mantereita, tehtäviä ja neuvotteluita käytyään Hanna Laurén johtaa nyt Etelärannassa kolmen hengen tiimiä, joka saa lisää selkänojaa myös EK:n Brysselin toimistosta ja jäsenten tuntosarvista markkinoilla. Maailmalla tapahtuu niin paljon ja niin nopeasti, että perillä pysyminen on haastavaa itse kullekin. Kuinka Laurénin kaltainen jokamaanosaaja tämän tekee? – Pitää priorisoida ja jättää epäolennaiset tekemättä, Laurén vastaa.
Hanna Laurén ja Venäjä
”Se, että on viettänyt satoja päiviä Kiinassa ja Venäjällä neuvotellen on tuonut luonteeseen jotakin. On ollut etuoikeus, että pääsee näkemään ja kokemaan jotakin sellaista. Päätin, etten matkusta Venäjälle kertaakaan niin, etten käy syömässä hyvin, teatterissa, konsertissa tai tanssimassa. Tutustun ihmisiin, joilla ei ole mitään tekemistä neuvottelujen kanssa. Se oli hyvä taktiikka, koska voi rehellisesti sanoa, että ihastuin ihmisiin ja kulttuuriin.”
Hanna Laurén
- Kauppapolitiikan johtaja, Elinkeinoelämän keskusliitto
- Syntynyt: leijonana vuonna 1977
- Perhe: 14-vuotias tytär, brittikissa ja beagle
- Koulutus: MA, Politics & Government (UK), Master of Advanced International Studies (AT) SVKK:n hallituksen jäsen Harrastukset: argentiinalainen tango, teatteri ja kuntoilu