Olutta, komisario Palmu! Venäläiset humaltuvat nyt käsityöläisoluista

Venäjällä on olemassa sanonta, jonka mukaan olut ilman vodkaa on kuin rahaa kaivoon heittäisi. Alkoholintuotannon tilastot ja juomakulttuurin trendien muutokset kuitenkin vihjaavat, että sanonta saattaa pian olla aikansa elänyt. Olut kasvattaa suosiotaan vodkan kustannuksella ja pienpanimoiden käsityöläisoluista on tullut jo suoranainen buumi.

Teksti: Taneli Dobrowolski

Pietarilaisessa Baltika-panimossa työskennelleet Nikita Filippov ja Dmitri Buldakov maistoivat käsityöläisolutta ensimmäisen kerran työmatkallaan vuonna 2012 tutustuessaan skottilaisen Brewdog-pienpanimoon. Panimon tuotteet ja konsepti tekivät olutammattilaisiin vaikutuksen ja miehet totesivat, että myös Venäjälle olisi saatava jotain vastaavaa. Ajatus jalostui teoiksi ja Venäjän tiettävästi ensimmäinen pienpanimo AFBrew oli syntynyt.

Toiminta laajeni nopeasti. Panimon ensimmäisen oluterän valmistamiseen sijoitettiin 2000 euroa. Paria vuotta myöhemmin AFBrew valmisti kuukausitasolla jo noin 20 000 litraa olutta ja liikevaihto liikkui kymmenissä tuhansissa euroissa. Olutta myydään nyt kahdessa omassa ravintolassa sekä lisäksi kymmenissä ravintoloissa eri puolilla Pietaria ja Venäjää.

AFBrew osui pienpanimobuumin aallonharjalle, joka ei vieläkään osoita laantumisen merkkejä.

”Jonot kuin Neuvostoliitossa”

Pienpanimoiden alku oli hankalaa, sillä stereotypiat elivät vahvoina ja olutravintoloiden omistajia oli vaikeaa vakuuttaa siitä, että Venäjälläkin osattaisiin valmistaa laadukasta käsityöläisolutta. Pioneerit levittivät sanomaa jalkatyöllä.

— Vuoden 2013 loppupuolella kiertelimme moskovalaisia pubeja ja ravintoloita ja maistatimme panimomme olutta baarimikoilla ja tarjoilijoilla. Olutta kehuttiin, mutta samalla epäiltiin, että venäläinen pienpanimo-olut tuskin löytäisi tietään venäläisten kurkkuihin, moskovalaisen Victory Art Brew -panimon perustaja Jevgeni Tolstov muistelee verkkolehti W-O-S:in haastattelussa.

Moskovan ensimmäisiä käsityöläisoluita myynyt olutkauppa oli moskovalaisen kalamarketin yhteyteen perustettu GlavPivMag. Kun siellä kolme vuotta sitten alettiin myydä AFBrew:n oluita, ovien eteen alkoi kovan kysynnän takia muodostua jonoja.

— Se oli tietääkseni ensimmäinen kerta sitten Neuvostoliiton, kun venäläiset ovat jonottaneet olutta, GlavPivMagin omistaja Jevgeni Fedotov muistelee The Guardianiin haastattelussa.

Venäjällä lasketaan nyt toimivan jo satakunta pienpanimoa ja pelkästään Moskovassa avattiin viime vuonna parikymmentä pienpanimoiden oluiden myyntiin keskittyvää ravintolaa. Käsityöläisoluista on tullut niin suosittuja, että kaupunkiin on perustettu myös pienpanimoiden oluita myyvä verkkokauppa: Olutlähetyksen voi siis tilata kätevästi kotiovelleen.

Käsityöläisoluiden ja pienpanimobaarien suosiota selittää useampikin tekijä. Ensinnäkin oluiden ystävät ovat alkaneet kyllästyä markettioluiden valikoimaan: Nyt halutaan kokeilla jotain uutta ja yksilöllistä. Koska käsityöläisoluiden valmistuserät ovat pieniä, pienpanimot voivat ottaa riskejä ja kokeilla erikoisempiakin juttuja, eli maustaa oluitaan esimerkiksi vesimelonilla, mangolla tai koivunmahlalla.

Toisekseen käsityöläisolutravintoloiden perustamista on edesauttanut lainsäädäntö. Olutpubin investointikustannukset ovat pienet ja niitä voi pyörittää ilman kallista keittiötä ja pienellä henkilökunnalla. Myös byrokratia on vähäistä, sillä pelkästään oluiden myyntiin keskittyviltä ravintoloilta ei vaadita anniskelulupaa.

Pilaako byrokratia hyvän bisneksen?

Pienolutpanimoaktivistit lyövät nyt kuitenkin hälytyskelloja: Valtio on huomannut uuden kasvavan liiketoiminnan alan ja on nyt iskemässä siihen säädöksineen, rajoituksineen ja hygienianormeineen.

— Erilaisia normeja ja vaatimuksia julkaistaan jo lähes päivittäin ja jokaista uutta oluterää varten on täytettävä kasa dokumentteja. Tämä rassaa erityisesti sellaisia pienpanimoja, joilla ei ole ylimääräistä työvoimaa byrokratian hoitamiseen, kertoo Vjatsheslav Beletev LaBEERint Brewery -panimosta.

Sääntöviidakko saattaa tulevaisuudessa vain tihentyä, mikäli lainsäätäjien kaavailemat suunnitelmat toteutuvat. Venäjällä on nimittäin lähiaikoina tarkoitus ottaa käyttöön EGAIS-järjestelmä, jonka avulla alkoholin valmistusta, varastointia ja myyntiä on tarkoitus alkaa seurata sähköisesti.

Venäjän yrittäjien etujärjestö OPORA varoittaa, että järjestelmän käyttöönotto saattaisi tarkoittaa kuoliniskua useille pienpanimoille. Järjestelmä vaatisi pienpanimoilta vähintään 15 000 euron investointeja laitteisiin ja ohjelmistoihin. Summa on merkittävä, sillä pienpanimoiden keskimääräisen liikevaihdon arvioidaan liikkuvan kuukausitasolla noin 12 000 eurossa.

Venäjällä on pitkät olutperinteet

Vaikka Venäjää on juomakulttuuriltaan tavallisimmin totuttu pitämään väkiviinojen maana, ei näin ole aina ollut. Oluen panemisella on Venäjälläkin pitkät perinteet ja juoma oli myös hovin suosiossa erityisesti keisarinna Katariina Suuren aikakaudella. Silloin Venäjälle houkuteltiin töihin englantilaisia ja belgialaisia panimomestareita ja noilta ajoilta on peräisin muun muassa Russian Imperial Stout, joka oli Pietarin kylmiin oloihin kehitetty, tumma ja erittäin vahva olut. Olutta valmistettiin Thralen panimossa Lontoossa, josta sitä rahdattiin meriteitse Pietariin.

Nykyiset pienpanimoaktivistit pitävät itseään Venäjän olutperinteiden elvyttäjinä ja jatkajina. Vaikka useimpien pienpanimoiden esikuvat on otettu Euroopasta ja Yhdysvalloista ja raaka-aineet, eli humala ja mallas tulevat Yhdysvalloista ja Saksasta, venäläispanimomestarit pyrkivät tuomaan käsityöläisoluisiinsa usein myös jotain paikallisväriä. Oluen ”venäläisyys” voi olla esimerkiksi vivahde prjanik-piparkakkua, Kvassi-kotikaljaa tai vaikkapa koivunmahlaa.

— Nykyisin emme välttämättä muista sitä, että Venäjä on aina ollut olutmaa. Olemme unohtaneet traditiomme ja mikäli emme niitä säilytä, ne katoavat, GlavPivMagin Jevgeni Fedotov muistuttaa.

Baarit kuin trendikahviloita

Perinteitä säilytetään ja välitetään myös AFBrew-panimon omassa, Nekrasovan kadun varrella sijaitsevassa baarissa. Baari on ottanut nimensä panimon suosituimmasta, hohtavan punaisesta Redrum-oluesta, joka on puolestaan saanut inspiraationsa Stanley Kubricin Hohto-elokuvasta.

Tavallisena pietarilaisena arki-iltana Redrumissa istuskelee miesvaltainen, noin kolmekymppinen asiakaskunta. Useimmat asiakkaat istuvat baaritiskin ääressä ja keskustelevat tuttavallisesti baarimikon kanssa. Tiskillä on kaksi tusinaa hanaa, joista puolet on pyhitetty panimon omille tuotteille ja toinen puoli ulkomaisille pienpanimo-oluille.

Pienpanimoiden baareista on turha etsiskellä tikkatauluja, biljardipöytiä tai edes taulutelevisioita. Niihin ei ole tultu tappamaan aikaa humaltumalla, vaan nauttimaan uusista makuelämyksistä. Myös Redrumin sisustus on hillityn skandinaavinen. Alkuvaikutelman perusteella olisi voinut luulla, että on tullut trendikkääseen kahvilaan.

Redrumin hanoissa virtaa IPA:a, Stouttia, Red-Alea ja vehnäoluita. Pubissa piipahtavan kannattaa maistaa ainakin persoonallista ja vahvaa nimikko-olut Redrum Double IPA:a, kepeämpää ja hedelmäistä Hoppy Surfia tai tallinnalaisen Pohjala-panimon kanssa yhteistyössä kehitettyä pantua Baltic Seaa. Pubin olutvalikoima tosin muuttuu jatkuvasti, joten vinkkejä kannattaa aina kysäistä juomanlaskijalta.

Oluiden maistelun lisäksi pubin ympärille on muodostunut oma olutkulttuurinsa. AFBrew tekee yhteistyötä useiden erityisesti Itämeren alueen maissa toimivien pienpanimoiden kanssa. Panimomestarit vierailevat toistensa panimoissa opintomatkoilla, reseptejä vaihdetaan ja uusia olutlaatuja kehitetään. Redrumissa järjestetään säännöllisesti venäläisten ja ulkomaalaisten panimomestareiden Meet the Brewer -luentoja ja kun uusi oluterä valmistuu ja löytää tiensä hanoihin, asiakkaat kutsutaan erityisiin maisteluiltamiin, joissa uutuusoluesta ja sen valmistusprosessista kerrotaan kaikki kertomisen arvoinen.

Panimojätit mukaan kilpailuun?

Venäjän olutmarkkinoista noin kolme neljäsosaa on neljän suurimman panimoyhtiön, eli Carlsbergin (35 %), Heinekenin (13 %) InBevin (13 %) ja Efesin (13 %) hallussa. Vaikka pienpanimoiden kehitys on ollut nopeaa, niiden markkinaosuus Venäjällä on edelleen vain noin 1-2 prosentin luokkaa.

Kilpailu käsityöläisoluiden segmentissä on siis vähäistä ja kotimaisten pienpanimoiden tulevaisuus näyttää siinä mielessä valoisalta. Tilanteeseen vaikuttaa myös ruplan kurssi, jonka myötä tavallisimpienkin tuontioluiden hinnat ovat nousseet noin 400 – 500 ruplaan tuopilta. Tuoretta kotimaista käsityöläisolutta myydään samaan aikaan noin puolet halvemmalla.

Segmentistä ovat alkaneet kiinnostua myös suurpanimot. InBev toi viime vuonna Venäjän markkinoille kolme omaa, siperialaisella teemalla brändättyä käsityöläisolutta ja Heineken vetosi kansan historialliseen muistiin lanseeraamalla I Am Stepan Razin -käsityöläisoluensa viime vuoden maaliskuussa. Carlsberin omistama panimojätti Baltika on puolestaan alkanut valmistaa omaa käsityöläisoluttaan, jota viedään myös Yhdysvaltain markkinoille.

Pienpanimoiden edustajien mukaan suurpanimoiden käsityöläisoluiden valmistus on kuitenkin ristiriidassa alkuperäisen ajatuksen kanssa.

— Käsityöläisoluen panemisessa on kyse ennen kaikkea itsensä toteuttamisesta ja uusien asioiden kokeilemisesta, eikä niinkään liiketoiminnasta. Pienpanimoyrittäjä on enemmän taiteilija kuin liikemies, sanoo Vjatsheslav Beletev.

Käsityöläisolutaktivistit muistuttavat myös siitä, että olut on lähituote, joka maistuu parhaalta tuoreena.

— Tuore ja lähellä valmistettu olut on monin verroin paremman makuista kuin kuljetuksen ja varastoinnin ajan pitkään pullossa ollut olut. Jo muutama viikko pullossa pilaa parhaimmankin oluen, Jevgeni Tolstov muistuttaa.