Vieraana Seppo Remes: ”Investoinnit Venäjälle ovat riskien pienentämistä!”

Teksti ja kuva: Pirjo Peltola

Seppo Remes on asunut ja työskennellyt Venäjällä vuodesta 1993 alkaen ja työtehtävät ovat vieneet hänet muun muassa Venäjälle tärkeän energialiiketoiminnan sisäpiiriin. Pitkän Venäjä-uransa aikana hän on vaikuttanut myös usean venäläisyhtiön hallituksessa.

Suomen ja Venäjän välisessä kaupassa ja kanssakäymisessä on jo nähtävillä selkeä muutos uutta rakentavaan suuntaan. Keskusteluyhteyksiä on avattu laajemmin myös maidemme poliittisten päättäjien tasolla. Miltä näyttää keväiseen presidentinvaaliin valmistautuva Venäjä nyt? Muun muassa siitä keskustelemme raskaan sarjan Venäjän talouden, politiikan ja liike-elämän asiantuntijan Seppo Remeksen kanssa, joka tuntee naapurimme toimintaympäristön erityispiirteet niin hyvässä kuin pahassakin.

Remeksen työtehtävät ja vastuut painottuvat etupäässä Venäjälle, mutta osan aikaa hänet nähdään myös kotimaan kamaralla. Kuluvan vuoden huhtikuussa Seppo Remes nimitettiin Lappeenrannan teknillisen yliopiston (LUT) Professor of Practice -tehtävään, joten vankkaa käytännön Venäjä-tietämystä ja vinkkejä venäläisen elinkeinoelämän verkostojen rakentamiseen ja hyödyntämiseen on tarjolla myös suomalaisille tulevaisuuden Venäjä-osaajille. Remes on itse koulutukseltaan kauppatieteiden lisensiaatti.

Olet työskennellyt Venäjällä jo yli 20 vuotta. Minkälaisten asioiden parissa tällä hetkellä siellä toimit ja vaikutat?

– Olen EOS Russia –investointiyhtiön hallituksen puheenjohtaja ja samalla muutenkin aktiivinen yhtiön asioissa. Olemme sijoittaneet Venäjän jakeluverkkoihin, jotka ovat markkina-arvoiltaan käsittämättömän aliarvostettuja, ja toivomme, että käänne parempaan olisi nyt tapahtumassa. Tämä tehtävä vie suhteellisen paljon aikaani. Muuten aktiivisuuteni suuntautuu erilaisiin sijoittajaorganisaatioihin sekä erilaisten tutkimusinstituutioiden tukemiseen. Toimin muun muassa Tel Avivin yliopiston yhteyteen perustetussa Boris Mints– instituutissa sekä Gaidar-instituutin kansainvälisessä Advisor-klubissa, jossa olen professoreiden ja tutkijoiden joukossa ainut liikemies. Suomessa olen Lappeenrannan pestin lisäksi Aleksanteri-instituutin neuvottelukunnan jäsen, ja olen mukana myös Turun yliopiston Pan-Eurooppa -instituutin ja Itämeren alueen yhteistyöhankkeita tukevan Centrum Balticumin toiminnassa.

Tunnet hyvin Venäjän markkinat ja bisneskulttuurin. Minkälaisen toimintaympäristön Venäjä tänään tarjoaa suomalaisille Venäjän kauppaa aloitteleville tai siinä jo mukana olevan yrityksille?

Venäjän markkinat ovat vuosien varrella aika lailla ”normalisoituneet”, jos verrataan maailmaan laajemmin, vaikkapa Aasiaan tai Latinalaiseen Amerikkaan. Markkinat ovat kuitenkin vaikeammat kuin esimerkiksi Pohjoismaissa.
Suurin ero on venäläinen byrokratia: sormituntumana voi sanoa, että Venäjällä menee byrokratiaan kolme kertaa enemmän aikaa ja resursseja ja rahaa kuin Suomessa. Tämä voi hankaloittaa erityisesti pienempien yritysten toimintaa. Suurille yrityksille tällä ei ole juuri mitään merkitystä. Alihankintatoiminta onkin usein pienten yritysten tapa etabloitua Venäjälle.

Venäläisessä byrokratiassa ehkä leimaavinta on, että muoto ajaa yli sisällön. Näin on aina ollut ja on edelleen, vaikka monissa asioissa Venäjä on kehittänyt paljonkin toimintojaan. Hyvä esimerkki arkielämässä kohtaamastani byrokratiasta on ajalta, kun en väliaikaisen karkotukseni vuoksi pystynyt ulkomailta käsin maksamaan omistamieni kiinteistöjen veroja. Siihen vaadittiin henkilökohtaista paikalla oloa, eikä auttanut, vaikka minkälaisia papereita tehtiin. Olin asiasta epävirallisesti yhteydessä ja asia on nyttemmin korjattu.
Kielimuuri on myös aito ongelma. Venäläiset toki puhuvat nykyisin paremmin englantia, mutta ei englannin kautta useinkaan aitoa liikekumppanuutta synny. Ja paraskaan tulkki ei voi kaikkea välittää.

Venäjän markkinalle on myös tulevaisuudessa ominaista taipumus nopeisiin ja suuriin muutoksiin. Näitä on vaikea ennalta ottaa huomioon, mikä kasvattaa riskejä.

Suomen vienti Venäjälle on jo selkeästi piristynyt. Elokuun tullitilastojen mukaan alkuvuoden vienti on kasvanut 20 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Miltä Venäjän talous nyt näyttää? Onko käänne vakauden suuntaan jo tapahtunut?

Venäjän kasvuennusteet ovat 1,5–2 prosentin luokkaa parille seuraavalle vuodelle. Pääsyinä ovat öljyn hinnan ainakin jonkinasteinen vakiintuminen odotettua korkeammalle tasolle sekä maailmantalouden selkeästi parantunut ja ennakoitu 3–3,5 prosentin kasvu. Lisäksi devalvaatio paransi Venäjän viennin kilpailukykyä. Yritysten voitot kasvoivat ja johtavat ainakin korvausinvestointeihin. Yrityksillä on taas merkittävästi rahaa joko kassassa tai pankkitilillä. Venäjän talouden vakautumista on auttanut myös yritysten ja ihmisten yleinen kriisitietoisuus. Erilaisia löysiä otettiin pois ja yritysten toiminta tehostui.

Yrityksillä on taas merkittävästi rahaa joko kassassa tai pankkitilillä. Venäjän talouden vakautumista on auttanut myös yritysten ja ihmisten yleinen kriisitietoisuus.

Venäjän keskiluokka on myös mukautunut uuteen tilanteeseen ja näyttää, että se alkaa jälleen kasvattaa kulutustaan. Esimerkiksi suurempien yritysten palkkataso on lähtenyt nousuun. Ainakin parin vuoden tähtäimellä tilanne näyttää valoisammalta, vaikka ollaankin vielä kaukana 2000-luvun alun 6–7 prosentin kasvuluvuista. Vastaavaan kasvuun Venäjä voi palata vain siinä tapauksessa, että Putin tarttuu Kudrinin esittämiin talouden rakenneuudistuksiin. Sen me sitten näemme tai emme näe vaalien jälkeen.

Näyttää siltä, että viime vuosien jyrkät asenteet länsimaita kohtaan ovat alkaneet Venäjällä sulaa, vaikka pakotteet ja vastapakotteet ovat edelleen voimassa eivätkä tilanteeseen johtaneet asiat ole ratkenneet. Venäjän maine houkuttelevana kauppakumppanina on palautumassa. Pitääkö havainto mielestäsi paikkansa ja jos näin, niin mistähän se johtuu?

Venäjä on pehmentänyt ulkoista retoriikkaansa, ja uskoisin, että sekä johto että kansalaiset ovat jossain määrin väsyneet geopoliittiseen kärjistyneeseen tilanteeseen. Siis valmiutta kompromisseihin todennäköisesti olisi aiempaa enemmän. Mutta onko tarpeeksi, se onkin jo vaikeampi kysymys. Sitä paitsi tangoon tarvitaan kaksi: on kovin epävarmaa, pystyykö Yhdysvallat nykytilanteessa lähentymään Venäjää. Viimeiset Yhdysvaltojen pakotteet voivat olla hyvinkin laajakantoisia ja tuhoisia. En ole juristi, mutta tiedän, että jos niitä halutaan tulkita pikkutarkasti ja laajasti, niin ne koskettavat melkein koko kauppaa ja ovat siis huomattavasti laajemmat kuin aiemmat. Tulkinta voi tietenkin olla myös sellainen, että niillä ei ole mitään merkitystä.

Vaikka viime vuodet ovat olleet varsin haasteellisia, suomalaiset yritykset ovat kuitenkin jonkin verran investoineet Venäjälle, mutta monet ovat myös painaneet jarrua. Mikä on näkemyksesi Venäjälle investoimisesta – uskaltaako ja kannattaako Venäjälle investoida? Entä onko venäläisten yritysten investointihalukkuus kotimaan markkinoille herännyt?

Investointihalukkuutta on ollut ja on edelleen laajastikin läntisten yritysten keskuudessa. Se ei ole ongelma.
Investointi on aina konkreettinen yrityskohtainen päätös ja valinta. Eli en neuvo ketään. Toisaalta juuri Venäjän niin sanotut vastasanktiot sekä mittava devalvaatio osoittivat, että investoinnit Venäjälle ovat riskien pienentämistä eivätkä riskinottamista. Tehtyjen investointien kilpailukyky parani ja erityisesti ruplissa mitattuna, sillä kuluthan olivat pääosin ruplissa. Ja toisaalta uudet investoinnit takasivat pääsyn takaisin markkinoille.

Venäjällä tulee myös tulevaisuudessa talousshokkeja, devalvaatioita, poliittisluonteisia sanktioita tai muita vastaavan kaltaisia päätöksiä. Tuollaiseen tilanteeseen voi varautua muun muassa investoimalla Venäjälle.

Venäläisten investoinnit eivät ole vielä lähteneet laajemmin liikkeelle, tosin pohja on jo ohitettu. Nyt on jo suorastaan pakko tehdä ainakin korvausinvestointeja, kun tekniikka vanhenee ja koneet kuluvat. Monet venäläiset yritykset odottavat nyt presidentinvaalien jälkeisen ajan talouspoliittisia ratkaisuja – vaalien tuloshan on selvä – vai mitä? Yritykset seuraavat tarkkaan myös muun muassa Sisteman ja Rosneftin vastakkainasettelun lopputulemaa. Itse en usko, että tulossa on mitään venäläisten investointibuumia – sen verran epävarmoiksi venäläinen liike-elämä kokee suhteensa kaikkivoipaan Venäjän valtioon.

Mitkä maat hakevat nyt aktiivisimmin jalansijaa Venäjältä?

Saksalaiset ja italialaiset ovat aktiivisia, ja jonkin verran myös suomalaiset. Ja se on nähty, että kiinalaiset ovat tulossa markkinoille. Oma käsitykseni on, että kiinalaiset haluaisivat tulla sinne varsin laajasti, mutta venäläiset eivät ole tehneet poliittista ratkaisua, miten laajasti haluavat kiinalaisten tulevan. Venäjä on kuitenkin viestittänyt Kiinan suuntaan, että kaoottinen tulo ei olisi sallittua. Nyt ollaan totuuden edessä, kuinka pitkälle kiinalaiset toimijat päästetään. Kiinalaisten vahvoja aloja Venäjällä ovat kauppa ja varsinkin verkkokauppa. Esimerkiksi Jekaterinburgissa on todella valtava kiinalainen logistiikka- ja kauppakeskus, joka välittää kiinalaisia tavaroita Venäjälle ja keskittyy erityisesti verkkokauppaan. Kiinalaiset tunnetaan ympäri maailmaa myös infrastruktuurirakentajina, mutta eivät Venäjällä.

Talouden rakenteiden monipuolistaminen ja tuotannon modernisointi ovat jo lähes ikuisuuskysymyksiä Venäjällä. Onko näiden asioiden suhteen tapahtunut kehitystä viime aikoina?

Talous on viime vuosina monipuolistunut ja kasvanut monilla toimialoilla: maatalouden jatkojalostuksessa vastasanktioiden seurauksena, muoviteollisuudessa, nanoteknologiassa valtion investointien kannustamana, vähittäiskaupassa ja IT-sektorilla. Sitä ennen aikamoinen saavutus oli laajan autoteollisuuden synty. Valtion tukipolitiikka Teollisuusministeriön kautta on merkittävästi kehittynyt eivätkä rahat entiseen tapaan enää pääosin valu hukkaan.

Toisaalta juuri Venäjän niin sanotut vastasanktiot sekä mittava devalvaatio osoittivat, että investoinnit Venäjälle ovat riskien pienentämistä eivätkä riskinottamista.

Läpimurrosta ei kuitenkaan ole kysymys. Se edellyttää paljon laajempia reformeja, ja ensi sijassa varmuutta omaisuuden suojasta, sekä suurille että pienille venäläisille yrityksille. En usko, että sektorikehittämisen linja toisi tulosta.

Mitä hyötyjä ja haittoja näet Venäjän tuonninkorvauspolitiikassa toisaalta venäläisille toimijoille ja toisaalta suomalaisille yrityksille.
Tuonninkorvauspolitiikka on antanut sysäyksen elintarviketeollisuudelle ja tällä on mahdollisesti pysyvämpi vaikutus. Muut vaikutukset ovat pienehköjä ja tuskin pysyviä.

Toimit myös Lappeenrannan teknillisen yliopiston Professor of Practice -tehtävässä. On puhuttu, ettei nuorilla olisi oikein kiinnostusta Venäjään, onko näin ja pitäisikö olla huolissaan? Minkälaisin keinoin kiinnostusta ja aitoa Venäjä-osaamista voisi lisätä?

Venäjä-kiinnostus on hyvin riippuvaista yleisestä asenne-ilmapiiristä, sekä taloussuhdanteista, mikä näkyy myös Lappeenrannassa. Sama pätee nuoriinkin. Kiinnostus on oikeastaan hämmästyttävän pientä verrattuna uramahdollisuuksiin Venäjällä, vaikka emme enää huippuaikoja eläkään. Olen yrittänyt vaikuttaa valtiovaltaan, että saisimme maiden välisen harjoitteluvaihdon molempiin suuntiin nykyistä huomattavasti yksikertaisemmaksi. Se toisi kielitaitoa, joka puolestaan toisi työtä. Pietari on aivan lähellä oleva valtava megopolis, jossa oikeastaan on suurin piirtein kaikkea mistä nuori voi olla kiinnostunut.

Mitkä ovat Suomen ja suomalaisten vahvuudet Venäjällä?

Yleensä suomalaisia arvostetaan rehellisinä ja ammattitaitoisina. Voi tosin olla, että meitä pidetään vähän liiankin suoraviivaisina. Myös luotettavuus on usein käytetty laatusana. Yleinen mielikuva suomalaisista on myönteinen, onhan meillä monia yhteisiä tapoja saunasta alkaen. Tosin juhlimaan venäläinen kuitenkin lähtee mieluummin italialaisen kanssa, näin luulisin.

Suomalaisyritysten kannalta on myös hyvä asia, että Venäjällä on kohtuullisen samanlaiset kulutustottumukset kuin Suomessa.

Suomessa venäläiset arvostavat ylivoimaisesti eniten turvallisuutta ja ekologisuutta, luontoa ja siisteyttä.

Mikä merkitys kulttuurilla ja sen ymmärtämisellä on Venäjä-liiketoiminnassa? Mikä Sinua kiehtoo Venäjällä?

Venäjän yrityskulttuurin ja venäläisten ihmisten ymmärtäminen on minusta olennaisesti tärkeämpää kuin yrityskulttuurin ymmärtäminen jossain EU-maassa. Venäläiset eivät rajaa työtä tai bisnestä ja muuta elämää toisistaan siten kuin me yleensä teemme. Venäjälle on jäätävä myös viikonlopuksi.

Kulttuuria, tapoja voi parhaiten oppia vain tekemällä ja tekemällä myös virheitä. Venäläiset arvostavat yrittämistä.

Minulle Venäjällä parasta ovat ihmiset – sekä vapaa-ajalla että työssä. Eihän siellä voisi asua 25 vuotta, jos näin ei olisi. Ja toinen tärkeä asia on venäläinen kulttuuri. Varsinkin Moskovassa on kaikkea mahdollista, mitä muualta maailmasta löytää korkeintaan New Yorkista tai ehkä Lontoosta. Tarjolla on upeaa teatteria ja konsertteja – siellä vierailevat kaikki merkittävät tekijät. Venäläiset ovat alkaneet taas tehdä paljon hyviä elokuvia ja kirjallisuus elää uutta nousuaan. Urheilua pääsee seuraamaan monipuolisesti. Moskova on muutenkin viime vuosina muuttunut paljon paremmaksi asua ja elää. Erilaisia tapahtumia on joka viikonloppu ja viikollakin.

 

Haastattelu on julkaistu Venlan numerossa 3/2017.