Skip to Content
Vieraskynä

Vieraskynässä Timo Vuori: Pieni Venäjällä, iso Suomessa

Pieni markkinaosuus Venäjällä voi olla merkittävä osuus suomalaisyrityksen kokonaisliikevaihdosta on fakta, mitä ei pitäisi unohtaa, kun arvioidaan naapurimaamme potentiaalia kauppakumppanina. Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku Venäjän kaupassakin. Ja niiden valossa Suomessa ei ole syytä laiminlyödä Venäjän markkinoita.

Poliittiset jännitteet ja koronapandemia ovat toki viime aikoina vaikeuttaneet Suomen ja Venäjän välistä kaupankäyntiä. Julkisessa talouskeskustelussa Venäjä tuntuu kuitenkin loistavan poissaolollaan. Yrityksetkin puhuvat Euroopan elvytyksestä, Kiinan talousihmeestä ja Amerikan markkinoiden dynamiikasta ja jopa Afrikan noususta, mutta vähemmän Venäjästä – valitettavasti.

Tosiasia on kuitenkin se, että Venäjä on yhä – vaikeuksienkin keskellä – Suomelle tärkeä kauppakumppani. Tullin tavaravientitilastojen perusteella Venäjä on Suomen kolmanneksi tärkein kauppakumppani Saksan ja Ruotsin jälkeen. Se on kuudenneksi merkittävin vientimaamme ja toiseksi suurin tuontimaamme.

Viimeisen 10 vuoden aikana Venäjän kaupassa energiapainottuvan tuontimme arvo on pysynyt lähes ennallaan, mutta vientimme arvosta hävisi yli 30 prosenttia vuonna 2015, kun Krimin miehitys johti EU:n pakotteisiin ja Venäjän vastatoimiin. Tuolloin suomalaisyrityksiäkin koetteli erityisesti Venäjän asettama, länsimaisia maataloustuotteita ja elintarvikkeita koskeva tuontikielto. Toki EU:n asettamat pakotteet ovat vaikeuttaneet Venäjän kaupan rahoittamista ja tiettyjen teknologiatuotteiden vientiä Venäjälle.

Tosiasia on, että pakotteiden suorien vaikutusten on arvioitu kuitenkin koskevan vain noin 5 prosenttia Suomen käymästä Venäjän kaupasta. Pakotteet eivät siis selitä kaikkien suomalaisyritysten vetäytymistä Venäjän markkinoilta, vaan siihen syynä on enemmänkin Venäjän markkinoiden yleinen epävarmuus lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.

”Tosiasia on, että pakotteiden suorien vaikutusten on arvioitu kuitenkin koskevan vain noin 5 prosenttia Suomen käymästä Venäjän kaupasta.”

Viime aikojen tapahtumat Venäjällä ja niihin liittyvät vastatoimet länsimaissa – Euroopan unioni ja Yhdysvallat mukaan lukien – kertovat siitä, etteivät poliittiset jännitteet ainakaan ole lievenemässä. Tämä väistämättä heijastuu kauppasuhteisiin. Toisaalta Venäjän markkinoilla toimivat suomalaisyrityksetkin ovat jo tottuneet vuosien saatossa epävarmuuteen.

Tosiasia on, ettei Venäjä tällä hetkellä ole suomalaisyrityksille sellainen kultainen Eldorado kuin se ehkä oli 2000-luvun alussa, eikä vientimme palaa samalle tasolle, mitä se oli ennen EU:n pakotteita ja Venäjän vastatoimia. Kasvavasta protektionismista ja ruplan heilahtelusta johtuen kilpailu Venäjän markkinoilla on jatkuvasti kiristynyt.

Toisaalta tuoreimmat Venäjän kaupan barometrit kuitenkin kertovat, että Venäjän markkinoille jääneet suomalaisyritykset aikovat panostaa pitkällä tähtäimellä markkinoilla pärjäämiseen, ja ovat lisänneet paikallista läsnäoloa, myyntiä ja jopa tuotantoa maassa. On syytä muistaa, että nykyisin Tikkurila tekee maaleja ja Nokian Renkaat renkaita menestyksekkäästi Venäjällä. Tämä ei kuitenkaan näy Suomen tullitilastoissa, mutta auttaa näitä suomalaisyrityksiä pärjäämään globaaleilla markkinoilla.

Tosiasia on, että Venäjällä toimii yhä arviolta 900 suomalaisella pääomalla perustettua yritystä. Suomalaisyritysten investointien arvoksi Venäjällä arvioidaan yli 12 miljardia euroa. Suomi on kokoonsa nähden merkittävä ulkomaisten investointien lähde Venäjällä.

Öljyyn ja fossiilisiin polttoaineisiin nojaava Venäjän talous kaipaa kuitenkin kuumeisesti uudistautumista muun maailman rakentaessaan ilmastoneutraalia, vihreää taloutta ja ottaessaan tuottavuutta lisääviä digiloikkia. Venäjän kaasuputket ja ydinvoimalat ovat osa Euroopan kauppaa Venäjän kanssa, mutta tulevaisuuttaan Venäjä ei voi rakentaa fossiilisen energian tai edes ydinvoiman viennin varaan. Niiden käyttö tulee lännessä pienenemään vauhdilla.

Venäjä kaipaakin oman taloutensa modernisaatiota, jossa teollisuuden resurssi- ja energiatehokkuutta parannetaan ja yhteiskunnan ilmastoneutraalisuutta vahvistetaan rakentamisesta liikenteeseen. Maa haluaa nostaa teollisuuden jalostusarvoa, kehittää vesi- ja jätehuoltoa, digitalisaatiota, terveysteknologiaa sekä maatalous-, metsä- ja kaivososaamista. Tämä avaa mahdollisuuksia myös suomalaisyrityksille. Meillä on Venäjällä kaivattavaa osaamista, mutta toivottavasti meillä on jatkossakin Venäjän toimintakulttuurin ja markkinan riittävää ymmärrystä.

”Meillä on Venäjällä kaivattavaa osaamista, mutta toivottavasti meillä on jatkossakin Venäjän toimintakulttuurin ja markkinan riittävää ymmärrystä.”

Tosiasia on, että Venäjän etuna on osaava, koulutettu väestö, yli 140 miljoonan kuluttajan markkina, vaikka ruplan heilahtelu väillä syö venäläisten ostovoimaa. Koronapandemian jälkeenkin matkailu avautuu, mutta ensi vaiheessa varmastikin naapurimaiden kesken. On syytä muistaa, että venäläiset ovat yhä edelleen selvästi suurin Suomessa vieraileva matkailijaryhmä. Vuonna 2019 venäläiset yöpyivät Suomessa yli 800 000 kertaa, kun esimerkiksi kiinalaisilla määrä oli vain puolet siitä eli noin 400 000 yöpymistä.

Tulevaisuudessakin 140 miljoonan kuluttajan markkina itänaapurissa on erinomainen mahdollisuus yrityksillemme kaupankäynnissä ja matkailussa – poliittisista jännitteistä ja markkinoiden epävarmuudesta huolimatta. Yhdessä Venäjän ja EU:n yli 450 miljoonan kuluttajan muodostamien sisämarkkinoiden kera Suomella on laajassa Euroopassa tarjolla jopa lähes 600 miljoonan kuluttajan lähimarkkinat. Se on paljon enemmän kuin maailman johtavan talousmahdin Yhdysvaltojen 300 miljoonan kuluttajan kotimarkkinat.

Tosiasia on se, että Venäjän markkinoiden merkitystä ei Suomessa kannata koskaan väheksyä tai aliarvioida. Koko Euroopan tulevaisuuden kannalta olisikin toivottavaa, että saisimme poliittiset jännitteet ja konfliktit hoidettua Venäjän kanssa kuntoon. Siinä asiassa pallo taitaa olla Venäjällä – sekin on fakta se. Mutta ison Venäjän mahdollisuuksia pienessä Suomessa ei pidä unohtaa.

Timo Vuori, johtaja, Keskuskauppakamari

Kirjoitus on julkaistu Venlassa 1/2021. Lue näköislehti jäsentunnuksilla:

Venla 1/2021

Back top top