Pakotteiden jälkeinen maailma on entistä vaarallisempi – ”Bisneksessä pitää olla vielä enemmän hereillä”
Solid Plan Consultingin toimitusjohtaja Aleksi Pursiainen.
Kun kansainvälinen kauppa sopeutuu uusiin pelisääntöihin, kasvavat myös pakotteiden kiertämiseen liittyvät riskit.
Teksti Patrik Saarto Kuva Aleksi Pursiainen
Viime vuosien tapahtumien jälkeen voinee kysyä, hallitsevatko yritykset riskejä vai riskit yrityksiä. Uhkakuvat sodista pandemioihin ovat siirtyneet tulevaisuudentutkijoiden dioilta työpöydille ja tilinpäätöksiin, ja varautuneinkin yrittäjä on löytänyt itsensä lastulta historian laineilla. Tulipalojen sammuttamiseen ei välttämättä riitä enää yhden juristin jauhesammutin, eikä evakuointisuunnitelma markkinoilta poistumiseksi toimikaan uloskäyntien romahdettua.
Kevät 2022 ei esittelyjä kaipaa. Venäjän hyökkäys Ukrainaan käynnisti uuden vaiheen vuosia kyteneessä eurooppalaisessa sodassa ja Euroopan historiassa. Suurimman tuskan kantavat ukrainalaiset, mutta jos puhutaan arkisesta Venäjän-kaupasta tai liiketoiminnasta Ukrainassa, käsiteltiin sodan uhkan ja pakoteriskien kasvua viimeiseen asti pikemminkin riskienhallinnan kannalta. Sotaa pidettiin liian järjettömänä toteutumaan.
Näin kertoo nähneensä myös pakotemaailman syväasiantuntija, Solid Plan Consultingin toimitusjohtaja Aleksi Pursiainen, joka on tullut yrityksille viimeistään tänä vuonna tutuksi pakotteisiin ja exit-strategioihin keskittyneistä tilaisuuksista ja palveluistaan. Kun pahin kävi sittenkin toteen, kumpusi läntisestä maailmasta ja sen virkamieskoneistosta poikkeuksellinen kyky ja tahto toimia.
– Muistan, kun helmikuussa luin ensimmäistä EU:n pakoteasetusta, että se piti moneen kertaan käydä läpi pystyäkseen sisäistämään sen, miten merkittävä, laajamittainen ja painava pakotekokonaisuus se oli. Toinen miellyttävä huomio tämän kaiken surkeuden keskellä oli se, miten onnistunutta, tehokasta ja nopeaa EU:n ja Yhdysvaltojen välinen koordinaatio oli, Pursiainen muistelee.
Yritysten näkökulmasta on aina myönteistä, jos pakotteiden säätäjät luovat keskenään samansisältöistä lainsäädäntöä, sillä se helpottaa uusien pelisääntöjen ymmärtämistä. Tällä kertaa taakka oli ennennäkemätön. Yritykset joutuivat tekemään uskomattoman monimutkaisia oikeudellisia, liiketoiminnallisia ja inhimillisiä ratkaisuja todella hurjan julkisuuden ja paineen keskellä.
– Miten hienosti ihmiset siinä paineen keskellä pystyivät toimimaan, vaikka se ei varmasti ole ollut helppoa. Pakotemaailmassa ei koskaan aiemmin ollut koettu vastaavaa, Pursiainen kuvailee.
”Pakotemaailmassa ei koskaan aiemmin ollut koettu vastaavaa.”
Pakotteita tulee arvioida suhteessa tavoitteisiinsa
Aleksi Pursiainen tuntee kansainvälisen kaupan rajoitukset ja karikot sekä lainsäätäjien että lakeja noudattavien yritysten näkökulmasta. Hänen koulutustaustansa on oikeustieteessä ja erityisesti kansainvälisessä oikeudessa. Vuodet ulkoministeriön kansainvälisen oikeuden yksikössä, Cambridgessa ja Nokialla globaalien pakotteiden ja vientivalvonnan parissa täydensivät kokonaiskuvan siitä, millaisia ovat yritysten velvoitteet ja oikeudet eri maiden ja erilaisten pakotteiden rajaamissa todellisuuksissa. Syksyllä 2021 Pursiaiselta valmistui vientivalvontaa ja pakotteita käsittelevä kirja.
Ajatus omasta yrityksestä oli Pursiaisella mielessä jo varhain, mutta hän kerrytti ensin rauhassa kokemusta. Lopulta vuonna 2017 oli aika perustaa oma yhden hengen yritys, Solid Plan Consulting. Se tarjoaa asiantuntemusta paljon muuhunkin kuin Venäjä-pakotteisiin. Pursiainen opastaa yrityksiä riskinhallinnassa ja compliance-menettelyissä, antaa asiantuntijalausuntoja oikeudenkäynneissä ja viranomaisille, työstää pitkiä projekteja ja asiakkuuksia tai neuvoo nopeasti puhelimessa.
Pakotteet ovat nousseet varsin lyhyessä ajassa yhä suurempaan rooliin kansainvälisessä liiketoiminnassa. Venäjä-pakotteista tuli eniten päänvaivaa aiheuttava pakotejärjestelmä vuonna 2014 ja tänä vuonna Venäjään on kohdistettu historiallisen mittavat pakotteet. Tämän kehityksen mukana Pursiaisenkin painopiste on vuosien varrella siirtynyt valtioiden välisistä oikeussäännöistä yritysten oikeudellisiin ongelmiin ja käytännöllisiin ongelmiin.
Usein esitetty kysymys on, toimivatko pakotteet lopulta ollenkaan. Muuttavatko niiden kohteeksi joutuneet maat käyttäytymistään? Pursiaisen mukaan joskus halutaan ajatella, että riittävillä pakotteilla voitaisiin tuosta vain saada yhteisiä sääntöjä rikkonut valtio korjaamaan tapansa, mutta se ei yleensä ole alun alkaenkaan realistinen tavoite. Sen sijaan pakotteilla voi esimerkiksi hidastaa niiden kohteen epäsuotuista toimintaa – pyrkiä vaikkapa siihen, että jokin roistovaltio kykenee kehittämään ydinohjuksen kolmen vuoden sijaan 13 vuodessa.
– Ostetaan aikaa sille, että löydetäänkö jokin diplomaattinen keino, jolla pystytään estämään pahin. Pakotteiden osatavoitteena saattaa olla myös maan asevoimien toimintakyvyn heikentäminen vientirajoitteilla tai valtion kassan kurjistaminen tuontikielloilla, niin kuin esimerkiksi Venäjän osalta on tehty. Pakotteiden tehokkuutta arvioitaessa onkin pidettävä mielessä kirkkaana, mitä pakotteilla on tavoiteltu ja vasta sitten arvioida, onko onnistuttu, Pursiainen sanoo.
”Pakotteiden tehokkuutta arvioitaessa onkin pidettävä mielessä kirkkaana, mitä pakotteilla on tavoiteltu ja vasta sitten arvioida, onko onnistuttu.”
Pakotteet toimivat siis verraten usein, jos niiden tavoitteet ovat pakotteilla saavutettavissa. Yksinään ne eivät ratkaise mitään, eivätkä toisaalta kansainvälisen politiikan epäonnistumiset johdu pelkästään pakotteista. Kaikessa on kyse siitä, onnistuuko kokonaisponnistus vai ei.
Exit on tiimipeliä
Tänä vuonna Venäjä-pakotteissa helpoimpia ovat Pursiaisen mukaan olleet tilanteet, jotka ovat tuttuja jo vuosien takaa. Uusissa pakotteissa on paljon uutta muotoilua, mutta paljon on myös toisinnettu muista pakotejärjestelmistä. EU:n ensimmäinen pakotepaketti kopioi olennaisia osia Yhdysvalloista. Helpoimmillaan kyse on selkeistä tuotelistauksista tai suoraviivaisista juridista kysymyksistä.
Vaikeimpia taas ovat tapaukset, jotka liittyvät tytäryhtiöön Venäjällä tilanteessa, jossa Venäjän toiminnoista halutaan päästä eroon. Tällöin on pohdittava, miten prosessin saisi mahdollisimman nopeasti maaliin tavalla, joka kestäisi oikeudellisen, eettisen ja julkisen tarkastelun myös jälkikäteen. Tällaiset ovat usein oikeudellisesti ja inhimillisesti kohtuuttomia, sillä kaikista tilanteista ei pääse ulos tavalla, joka olisi kaikin puolin tyydyttävä. Mikä on se etenemistapa ja malli, missä järjestyksessä asioita pitää tehdä? Kenen pitää päättää ja kuka ei saa olla päättämässä?
– Lainkuuliaiset ja turhia riskejä välttelevät yhtiöt, joilla on kaikki pyrkimys toimia pakotteiden mukaisesti, ovat joutuneet toimimaan tietyssä usvassa. Toivon, että viranomaisilla on ymmärrystä ja sympatiaa niitä yrityksiä kohtaan, jotka selvästi ovat pyrkineet tekemään parhaansa tässä tilanteessa, Pursiainen sanoo.
”Yhtiöt ovat joutuneet toimimaan tietyssä usvassa.”
Exit on jo pienessäkin yrityksessä usein valtava projekti. Pursiainen on exit-hankkeissa osa suurempaa ryhmää, johon hän tuo pakotteiden ja vientivalvonnan palikan.
– Suuremman yrityksen exit vaatii ison liudan asiantuntijoita sekä yrityksen sisältä että ulkopuolelta. Sinne tarvitsee yrityskauppajuristin, Venäjän lainsäädännön asiantuntijan, IT-osaajan, kaupallisen osaajan, teknisen osaajan, IPR-osaajan ja muita ymmärtämään, miten kaikki tapahtuu ja miten se sovitetaan yhteen. Se jos mikä on tiimipeliä, Pursiainen kuvailee.
Tulevaisuuden kaupassa oltava varovaisempi
Maailma on jo ennen Venäjän hyökkäystä ollut menossa kohti geoekonomista leiriytymistä. On nähty kehittyvän ainakin kaksi leiriä, Yhdysvallat ja Kiina, joiden välissä muut etsivät paikkaansa. Venäjän sota tulee syventämään tätä jakoa entisestään. Tietynlainen kylmän sodan paluu vaatii yrityksiltä uudella tavalla osaamista ja hereillä oloa riskeistä, sääntelystä ja maineesta. Aina ei voi olla kaikkien kaveri, Pursiainen kiteyttää. Maailmasta on tullut monimutkaisempi ja vaarallisempi.
Venäjä-pakotteet eivät tule menettämään merkitystään suomalaisessa yritystoiminnassa senkään jälkeen, kun suorat yhteydet Venäjälle on ajettu alas ja kriisin pöly on laskeutunut. Pakotteet tulevat olemaan voimassa pitkään ja venäläiset toimijat tulevat haluamaan kipeästi niiden kieltämiä tuotteita. Yritysten tähyillessä korvaavia markkinoita on varottava, ettei niiden kautta kierretä pakotteita.
– Suomalaisessa bisneksessä pitää olla vielä enemmän hereillä, että kukas tämä uusi ostaja Kazakstanista on, me emme ole koskaan kuulleet hänestä, miksihän hän haluaa ihan samoja tuotteita kuin se minun entinen venäläinen asiakkaani. Maailmassa on paljon toimijoita, jotka haluavat nyt hankkia tavaraa, joka ei välttämättä ole erityisen korkean teknologian sensitiivistä tavaraa, vaan ihan sitä tavaraa, mitä teidän konepajanne valmistaa, Pursiainen huomauttaa.
”Suomalaisessa bisneksessä pitää olla vielä enemmän hereillä.”
Tämä vaatii paluuta samojen perusasioiden äärelle, joita pakotteiden kanssa on aiemminkin ohjeistettu. On tunnettava tuotteensa, asiakkaansa, jakelijansa ja loppukäyttäjät. On tarkistettava säännöllisesti pakotelistoja ja koulutettava henkilöstöä. Bulvaaniepäilysten ja ehdotusten kummallisista maksujärjestelyistä tai kuljetusreiteistä tulee soittaa hälytyskelloja. Yrityskulttuurin on ohjattava havaitsemaan näitä asioita maksimaalisen myynnin sijaan, Pursiainen ohjeistaa.
Tällöin pakotteiden jälkeisessä maailmassakin yritykset hallitsevat riskejä, ei riskit yrityksiä.
Lue myös:
Rajavastuuyhtiöt, yritysten ”sanction screening” ja EU:n pakotepaketti 6.1