Toistuuko Venäjällä vuoden 1998 talouskriisi?
Öljyn hinta painui kuluneella viikolla alle 30 dollariin barrelilta ja Venäjän hallitus ryhtyi vaatimaan ministeriöiltä budjettimenojen leikkaamista kymmenellä prosentilla. Viikon talousuutisten otsikoissa on vilahdellut vuosiluku 1998, johon Venäjän nykyistä taloustilannetta yhä useammin on alettu verrata.
Vaikka tilanne joiltain osin muistuttaakin vuoden 1998 rajua taantumaa, on Venäjän talousjärjestelmä nykyään kuitenkin jotain aivan muuta kuin 17 vuotta sitten, talouslehti Delovoy Peterburg muistutti lukijoitaan torstaina.
Tuomiopäivästä varoittelijoihin liittyi Gaidar-foorumilla pitämässä puheenvuorossaan finanssiministeri Anton Siluanov.
Tähän saakka vallitseva talouspoliittinen strategia on tuntunut olevan ”öljyn hinnan nousun ja parempien aikojen odottelu”. Tällaisen strategian vaaroista talousministeriö on alkanut varoitella aiempaa pontevammin ja yhä vakavampia argumentteja käyttäen. Öljyn hinnan pikaista nousua ei lähiaikoina ole näköpiirissä ja useiden arvioiden mukaan barreli-hinta voi jäädä alle 30 dollariin jopa useiksi kuukausiksi. Tilanne on kestämätön, sillä Venäjän budjettiin on tälle vuodelle ladattu huomattavasti korkeammat hintaodotukset.
Tuomiopäivästä varoittelijoihin liittyi Gaidar-foorumilla pitämässä puheenvuorossaan myös finanssiministeri Anton Siluanov, jonka mukaan Venäjää voi nykymenolla odottaa pian vuoden 1998 kaltainen talouskriisi hyperinflaatioineen. Siluanov peräsi pikaisia säästötalkoita.
Vaikka nykyinen taantuma on venähtänyt arvioitua pitemmäksi eikä talouskasvua ole tuoreimpien ennusteiden mukaan luvassa tänäkään vuonna, on Venäjän talous kuitenkin monilta osin paremmassa jamassa kuin vuonna 1998, Delovoy Peterburg kirjoittaa. Silloin Venäjä toipui vielä edellisen talousjärjestelmän hajoamisesta ja raskas vallan siirtymisprosessi oli vielä käynnissä. Työn ja tuotannon markkinaehtoistuminen ei ollut vielä kokonaan toteutunut, eivätkä yksityistämisohjelman tuloksetkaan olleet vielä selviä. Sillä aikaa kun kotimaassa taisteltiin tuotantolaitosten omistusoikeudesta, kulutusnälkää ryntäsivät tyydyttämään ulkomaiset yritykset. Tämän seurauksena kotimaisten kuluttajatuotteiden kysyntä painui olemattomiin ja koko sektori näivettyi vuosikausiksi. Ruplan kurssia ohjattiin vahvasti, minkä tuloksena hinnat nousivat ja inflaatio karkasi käsistä. Myös valtion velkataakka oli varsin suuri – noin kaksinkertainen bruttokansantuotteeseen nähden.
Nyt Venäjän rupla kelluu vapaana, valtio on lähes velaton ja tuonninkorvausohjelma pyrkii herättelemään henkiin lamautunutta kotimaista tuotantoa – tässä vaiheessa tosin vielä laihoin tuloksin. Öljytulojen vähennyttyä budjettia voidaan ainakin jonkin aikaa paikkailla reserveillä, joista vuonna 1998 saatettiin vain haaveilla. Ruplan heikkenevän kurssin myötä kallistunutta tuontitavaraa korvataan kotimaisella tuotannolla. Tuonninkorvausohjelman puitteissa ulkomaiselle tuonnille on asetettu rajoituksia, mutta useimmat analyytikot myöntävät, että Venäjän teollisuutta ei modernisoida ilman tuontiteknologioita. Tuonnin korvaaminen avaa suomalaisillekin yrityksille mahdollisuuksia tuotannon lokalisoimisessa ja tuotantoteknologioiden myymisessä Venäjälle.
17 vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna huonommalta näyttää oikeastaan vain geopoliittinen tilanne pakotteineen. Toivottavasti sekään ei ole pysyvä tilanne.