Viisi knoppikysymystä nuorten osaajien haastatteluun Venäjällä
Annina Tarasova kertoi työelämästä Venäjällä SVKK:n jäsentilaisuudessa keväällä.
Tutustuin kymmenen vuotta sitten Pietarissa vaihto-opintojen aikana hiukan itseäni nuorempiin korkeakoulutettuihin, joista suurin osa on ns. erittäin haluttua työvoimaa – he ovat suorittaneet opintonsa erinomaisesti, punaisen kunniadiplomin kera, he ovat opiskelleet jotain kovana pidettyä ainetta kuten laskentatoimea, rahoitusta tai teknillisiä tieteitä, lisäksi he ovat olleet vaihdossa lännessä ja puhuvat hyvää englantia.
Pietarissa myöhemmin asuessani keskustelut sivusivat paikalle lähetettyjen ekspatriaattien kanssa usein sitä, kuinka parhaimmat osaajat saisi tunnistettua ja sen jälkeen vielä pidettyä länsimaisen firman palkkalistoilla.
Suomalaisyrityksiin työntekijöitä Venäjällä palkkaava törmää pakostikin samoihin kysymyksiin: mistä löytää yritykselle sopivimmat osaajat, miten tunnistaa heidät rekrytoinnissa, ja miten onnistua pitämään heidät. Seuraavassa käsittelen knoppikysymyksiä, joita voi yrityksen kulttuuri ja haettu positio huomioiden käyttää nuorten korkeakoulutettujen haastatteluissa.
1) Kuinka suunnittelet työpäiväsi? Kuinka suunnittelit opintojesi etenemisen?
Kysymyksen tavoitteena on selvittää, miten haastateltu organisoi työnsä: odottaako hän, että kaikki tulee ulkopuolelta annettuna, vai käyttääkö hän liikkumavaraa, mikäli sellaista hänelle on annettu?
2) Keksitkö esimerkkiä tilanteesta, jossa jokin asia ei toiminut, ja korjasit tai yritit korjata asian? Voitko antaa esimerkin tehtävästä, jossa olet joutunut toimimaan itsenäisesti, ilman tarkkoja ohjeita ja valvontaa?
Esimerkki voi olla työelämän lisäksi yhtä hyvin koulusta, harrastuksista tai kotoa. Kysymyksen tarkoituksena on yksinkertaisesti selvittää, kuinka proaktiivinen kandidaatti on. Se tarttuu kulttuurisidonnaiseen aiheeseen: oma-aloitteisuus ja oman työnsä itsenäinen johtaminen eivät vielä Neuvostoliiton hajoamisen aikaan syntyneellä sukupolvellakaan ole välttämättä sellaisella tasolla, jota länsimainen yritys saattaa odottaa. Siksi aihetta on hyvä haastatteluissa myös sivuta.
3) Mitä parantaisit tähänastisessa rekrytointiprosessissa, jos jotain olisi aivan pakko parantaa?
Perinteinen ”kerro meille jostain epäonnistumisesta ja mitä siitä opit” on myös aina hyvä. Pystyykö kandidaatti tuomaan esiin myös negatiivisia asioita, joita yrityksen olisi hyvä tietää?
4) Millaisen esimiehen haluaisit itsellesi? Miten toivoisit, että sinua johdetaan?
Nuorilla korkeakoulutetuilla saattaa olla jo paljonkin ajatuksia siitä, millainen on motivoiva tapa johtaa, eikä kysymys ole tulevan esimiehenkään näkövinkkelistä ollenkaan turha. Mikäli nuori ei ole ollut aiemmin yrityksessä töissä, testaa kysymys hänen kykyään kuvitella itsensä työyhteisöön. Näistä kysymyksistä voi johdattaa keskustelun yrityksen ja kandidaatin kulttuurifitin testaamiseen.
5) Ja tietysti myös perinteiset: Millainen unelmaurasi on? Mahdollisena jatkokysymyksenä: Mitä kaikkea pitäisi tapahtua, että haluaisit olla meillä töissä vielä viiden vuoden päästä?
Kaikki tietävät, että oikeanlaisten osaajien löytäminen ja rekrytointi on kallista puuhaa, varsinkin mikäli nämä vaihtavat työpaikkaa puolen vuoden tai vuoden välein. Venäjällä ralli on paikoitellen vieläkin nopeampaa, eivätkä varsinkaan nuoret osaajat kaihda työpaikan vaihtamista. Blogin seuraava osa voisi hyvinkin olla: miten sitoutan työpaikkani nuoret osaajat Venäjällä?
Anniina Tarasova on kruununhakalainen esikoiskirjailija, jonka LinkedInissä roikkuvasta sisäisestä tarkastajasta Reija Wrenistä kertova jännittävä viihderomaani Venäläiset tilikirjani (Gummerus) ilmestyi helmikuussa. Ennen kirjailijan uraa Anniina on johtanut nuorten korkeakoulutettujen rekrytointiin erikoistunutta kasvuyritystä, ja tuntee yrityksen keinot houkutella, sitouttaa ja motivoida uransa alkupuolella olevat kysytyt osaajat. Pietarin Anniina tuntee kaupungissa opiskellen ja töitä tehden vietetyn puolentoista vuoden myötä. Seuraa Anniinaa Twitterissä, Facebookissa ja Instagramissa @AnniinaTarasova.